VL Viima

VL Viima oli sotakoululla alkeiskoulukoneena 1937-1962. Kauhavalla lentävän Viiman omistaa Phil Lawton

Miehistö: 2
Pituus: 7.35 m (24 ft 1 in)
Kärkiväli: 9.20 m (30 ft 2 in)
Korkeus: 2.73 m (8 ft 11 in)
Tyhjäpaino: 555 kg (1,224 lb)
Maksimipaino: 875 kg (1,929 lb)
Moottori: 1 × Siemens-Halske Sh 14A, 110 kW (150 hp)

Stieglitz

Focke-Wulf Fw 44 Stieglitz on Kurt Tankin suunnittelema ja Focke Wulf -lentokonetehtaan valmistama saksalainen kaksitasoinen, yksimoottorinen, kaksipaikkainen koulu- ja taitolentokone. Koneen ensilento lennettiin vuonna 1932. ”Stigulla”, kuten tyyppiä Suomessa usein kutsutaan, voitettiin vuoden 1936 Olympialaisten taitolennon kultamitali.
Talvisodan aikana tanskalaiset olivat keränneet varoja suomalaisohjaajien koulutukseen Etelä-Ruotsissa. Mahdollisuuden mentyä ohi suomalaiset päättivät hankkia omia koulukoneita ja suorittaa koulutuksen Suomessa. Hankintaa valmisteltiin tavisodan aikana Ruotsin kautta. Sopimus 30 FW 44J Stieglitzin hankinnasta allekirjoitettiin 11.4.1940 ja kaupan pontimena lienee ollut Saksan valuuttapula. Koneet lennettiin Suomeen Warnemundestä 25.5.-15.8.1940. Vuonna 1944 ostettiin viisi konetta lisää. (lähde: Suomen Ilmavoimamuseo)
Stiguja käytettiin koulukoneina Kauhavalla vuoteen 1960, jolloin jäljellä olleet koneet myytiin siviiliin.
Tämä kone OH-SZJ (Ilmavoimien tunnus SZ-24) on valmistunut vuonna 1940 ja siirtyi siviiliin vuonna 1960. Koneen sijoituspaikka on viimeksi ollut Pori, josta museokone siirtyi tänä kesänä Kemiönsaaren vahvuuteen.
Stigu voidaan varustaa talvikäyttöä varten suksilaskutelineillä. Taitolentoa helpottamaan moottori voidaan varustaa taitolentokaasuttimilla.
OH-SZJ /SZ-24 teknisiä tietoja:
1. Päämitat
Jänneväli Pituus Korkeus Raideväli
2. Rakenne
9,0 m 7,3 m 2,7 m 1,85 m
Runkorakenne on hitsattu kangaspäällysteinen teräsputkirunko. Siivet ovat pääosin kangaspäällysteistä puukehikkoa. Moottoripellit on tehty alumiinista.
3. Moottori ja potkuri
Siemens Halske SH 14 seitsemänsylinterinen tähtimoottori, Valmet kaksilapainen puupotkuri.
Max: Matka: Käynnistys:
4. Painot Tyhjä
Lentopaino Kuorma
5. Nopeudet
Max
Matka Kuristus 15% Syöksy Lasku
160 hp /2200 rpm
128 hp /2050 rpm
Heittämällä potkurista, optiona paineilmakäynnistys
6. Lentoaika/ -matka
Matkateholla 3,3 h 15% kuristus 4,4 h
7. Rajoitukset
Matkalento 560 kg 900 kg 340 kg
185 km/h 172
154
350
80
Koulutuslento
870 kg 310 kg
(2200 rpm)
(2050 rpm)
(1870 rpm)
Suurin sallittu nopeus
570 km 675 km
Taitolento
770 kg 210 kg
Max painolla 900kg suurin sallittu vaakanopeus on 190 km/h.
Rajoitetusti taitolentokelpoinen max 870 kg painoisena, jolloin sallittuja 1. Silmukka (+G)
2. Vaakakierre
3. Pystykäännös, ja
4. Näiden yhdistelmät
Rajoituksitta taitolentokelpoinen max 770 kg painossa Pienin laskunopeus on 80 km/

Jak-11

Toisen maailmansodan yksi parhaista Neuvostoliiton hävittäjäkoneista oli Jakolev Jak-3. Sodan loppuvaiheessa tähtimoottorisesta Jak-3U koneesta kehitettiin harjoitushävittäjä ja koulukone Jak-11 joka lensi ensilennon 1945 ja tuli palveluskäyttöön 1947 sarjatuotannon alettua. Kaikkiaan Jak-11 koneita valmistettiin yli 4500 kappaletta, ja konetyyppi palvelu koulukoneena Neuvostoliiton ja Varsovan liiton maiden lisäksi mm. Egyptissä ja Pohjois-Koreassa. Jak-11 osallistui myös Korean sotaan ja oli ensimmäinen länsiliittoutuneiden saama ilmavoitto kun F-82 Twin Mustang ohjaimissaan luutnantti William G Hudson ampui alas Jak-11 koneen 27.6.1950.

Kauhavalle tulevan Jak-11 koneen omistaa Phil Lawton ja se on maalattu upeaan punavalkoiseen Neuvostoliiton 1950-luvun aikaiseen maalauskaavioon.

de Havilland DH 82A Tiger Moth

Englannin kuninkaallisten ilmavoimien (RAF) alkeiskoulukone vuosina1932 – 1959
Ensilento 1931
Valmistettu yli 8800 kpl
Maailmassa lentokuntoisia vielä n. 200 kpl
Runko teräsputkea, vaneria ja kangasta
Siivet puuta ja kangasta
Moottori Lycoming O 360, 180 hv, ei alkuperäinen
Polttoaineen kulutus keskimäärin 28 l tunnissa
Suurin lentoonlähtöpaino 830 kg
Suurin nopeus 175 km/h
Matkanopeus 150 km/h
Toiminta-aika 4 tuntia
Lakikorkeus 4800 m

OH-XLA
Valmistui Englannissa Morriksen autotehtaalla 1941
Lennettiin Suomeen 1951, monta välilaskua
Purjekoneiden hinauskoneena Lahden Ilmailukerholla
Vaurioitui 1954 ja poistettiin käytöstä
Rakennettiin uudelleen lentokelpoiseksi 1977
Ollut myös kellukkeilla vesikoneena
Siivet peruskorjattu 1994
Runko peruskorjattu 2020
Ainoa lentävä Tiger Moth Suomessa

VIIMA VI-17 / OH-VIF

KOKONAISLENTOAIKA ALKAEN LOKAKUU 1939, 4723 h
LENTOJEN LUKUMÄÄRÄ – ”- 6702 LENTOA
SIIRTYNYT ”SIVIILIIN” 31.05.1960 KUOREVEDEN HUUTOKAUPASSA E.PASSILALLE
PERUSKUNNOSTETTU JA MAALATTU KEVÄÄLLÄ 1961
SIIRTYNYT SIVIILIREKISTERIIN JA KATSASTETTU 29.06.1961
LENSI AJALLA 29.06.61…03.01.1965 ESA PASSILAN OMISTUKSESSA 270 h
VARASTOITUNA 05.01.65…30.12.2002
UUDELLEENRAKENNUSAIKA 30.12.2002…11.06.2011
LENTOKELPOISUUSTARKASTUS /-KATSASTUS 11.06.2011
KOELENTOJA ALKAEN 11.06.2011 23 h JA -LENTOJA 55 kpl
KONE ON SÄILYTETTY AINA ENSILUOKKAISESSA HALLISSA
MOOTTORI ON AINA SUOJAVOIDELTU, KUN EI LENTOJA
KONEESEEN KUULUU UUDET SUKSET
Koneen omistaja Esa Passila

DC-3 OH-LCH

DC-3 OH-LCH rakennettiin Douglas Aircraft Companyn tehtaalla Kalifornian Santa Monicassa ja valmistui jouluaattona 1942 tyyppimerkinnällä DC-3A-453 valmistusnumerolla 6346. Koneen oli alunperin tilannut Pan American Airways toimimaan Latinalaisen Amerikan linjoillaan rekisteritunnuksella NC34953, mutta sodan takia kone otettiin asevoimien palvelukseen jo 27.12.1942. Tyyppimerkinnäksi tuli C-53C-DO ja palvelusnumeroksi 43-2033. Vuoden 1943 keväästä syksyyn palveluspaikkana oli Kuljetuslennoston Pohjois-Atlantin osasto ja tukikohtana luultavasti Presque Isle, Mainen osavaltiossa. Loppusyksystä Kuljetuslennosto siirsi koneen Euroopan osastoon, jossa se tiettävästi toimi matkustajakuljetuksissa.

Lokakuussa 1944 kone siirtyi Yhdysvaltain 8.ilma-armeijan alaisuuteen ja sotatoimien loputtua säilytettäväksi Oberpfaffenhofenin varikolle Saksassa. Sieltä se ostettiin Suomen valtiolle ja rekisteröitiin 19.06.1948 tunnuksella OH-LCH. Ensimmäisen reittilentonsa Aero Oy:n palveluksessa se teki 21.07.1948 reitillä Malmi-Vaasa-Tampere-Malmi. Seuraavana talvena kone kunnostettiin lopullisesti siviilimatkustajakoneeksi. Lentotunteja kertyi joulukuuhun 1960 mennessä 22137, jolloin kone purettiin varaosiksi.

Finnairiksi nimensä muuttanut Aero tarvitsi kuitenkin rahtikoneita ja ison rahtioven asennuksen jälkeen uudelleen koottu kone rekisteröitiin 25.06.1963 entisellä tunnuksella. Koneen nimiin kirjattiin myös Finnairin viimeinen DC-3:lla lennetty aikataulunmukainen matkustajalento 01.04.1967.

Suomen Ilmavoimien Kuljetuslentolaivue sai ensimmäiset modernit kuljetuskoneensa ostettuaan Finnairin DC-kolmoset. 28826 lentotuntia ”mittarissa” OH-LCH myytiin Ilmavoimille 05.03.1970 ja sai tunnuksen DO-11. Tavanomaisten rahti- ja laskuvarjohyppy­lentojen lisäksi koneella huhutaan olleen salaisiakin tehtäviä. Vuonna 1985 Ilmavoimien kolmoset siirrettiin eläkkeelle. Osa siirtyi museoon, osa ulkomaille ja kaksi koneista Airveteran Oy:lle 15.01.1986. Koneemme tunnukseksi tuli taas OH-LCH.